Terveiset Dublinista

Elämänjakaja vei minut kolmen päivän matkalle Dubliniin, Irlantiin
Matka oli varsin tuhti kokonaisuus, kolme päivää tuntemattomassa kaupungissa on aika vähän
Sulattelen matkaa vieläkin ja varmaan vasta kuvien kautta saan jonkinlaisen tuntuman, mitä oikein tuli koettua

Käveltyä tuli ainakin paljon
Dublinin keskusta on hyvin pieni ja kaikki oli kävelymatkan etäisyydellä
Turisteja oli varmaan enemmän kuin itse irlantilaisia ja irlantilaisuus (musiikki, Guinness, korut, lampaat jne) oli tehokkaasti tuotteistettu
Varsin Englannin oloista siellä oli. Dublinilaisten aksenttikaan ei ollut merkillepantavaa
Varmasti jos olisi pidemmän aikaa irlantilaisuus hahmottuisi paremmin ja eriytyisi vahvemmin englantilaisuudesta (varsinkin jos lähtisi Dublinin ulkopuolelle) mutta kolme päivää oli liian lyhyt aika siihen, valitettavasti

Rakkauteni katolilaisuuteen vahvistui entisestään
Ei, en usko katolilaisesti (tai miten se nyt sanotaan)
Rakkauteni ei varsinaisesti liity kyseisen uskon näkemyksiin
vaan siihen runsaaseen ja rikkaaseen oheistoimintaan, mitä katolilaisuuteen liittyy
Irlanti, tai Dublin ainakin, on varsin maallistunut samankaltaisesti kuin Suomikin
mutta häivähdyksen sielläkin sai

Kirkot olivat maksullisia turistikohteita ja niitä oli runsaasti, kaikki samannäköisiä harmaakivisiä ja keskiaikaisia
Yhdestä oli tehty viikinki- ja keskiaikaista Irlantia käsittelevä museo. Tätä ennen se oli toiminut yökerhona
Kaksi muuta vierailemaamme olivat muuten vain museoitu eikä niissä pahemmin ollut seremoniallista toimintaa

Neljäs kirkko oli sitten se, jossa koin yhden elämäni eksoottisimmista kokemuksista
(sekään tosin ei liittynyt katolilaisuuteen mitenkään)
Itse kirkko oli pieni ja hiukan ydinkeskustan ulkopuolella ja se oli edelleen ihan oikeassa käytössä, eikä varsinaisesti mikään turistirysä
Kirkon seremoniallisessa käytössä oleminen ei kuitenkaan ollut syy vierailuumme, vaan kirkon kryptaan pääsi vierailemaan ja näkemään, kuinka kirkon alle oli haudattu tärkeitä ihmisiä
Toki arkuissaan olivat suurimmaksi osaksi mutta neljän sattumien kautta (kirkkomaan tasaisen lämpötilan, kuivattavien olosuhteiden jne) muumioituneen ihmisen ruumiit olivat esillä

Siellä yhden lampun valaisemassa, matalassa kellaritilassa ukkosen jyristessä mahtipontisesti taustalla sain koskettaa 800 vuotta sitten kuolleen ristiretkeläisen sormea!
(Ristiretkeläisen sormen koskettaminen tuotti aikalaisilleen suunnatonta onnea elämään)
Se oli jotenkin sanoinkuvaamatonta
(Ja toivottavasti nyt onni seuraa)