Häpeä ja Syyllisyys

Olen kokenut helvetillisiä tuskatiloja
Syyllisyys ja Häpeä,
nuo vihulaiset ovat aiheuttaneet kohtauksia minussa.
Häpeä lyö palleaan ja ilmat pihalle.
Taivun kaksinkerroin ja ulvaisen.

Syyllisyys on hienotunteisempi.
Se jäytää keuhkoissani pitkäaikaisena ahdistuksena niin,
että olen varma keuhkoahtaumataudista.
Ahdistaa ja puristaa rintaa.

En nuku, mietin vanhoja häpeän aiheuttajia ja koen syyllisyyttä yhdestä jos toisestakin asiasta.
Tiedän että ne ovat turhaa, järki sanoo.
Yksin ollessa vaan kaikki suurenee ja mustuu epämääräiseksi möykyksi.

Päivisin ja Elämänjakajan (ja muiden läheisteni) kanssa on helpompaa
en murehdi paljoakaan.
Hetken yksin olo räjäyttää keuhkoni pihalle

Joulun aikaan oli pahin, kun ostoksilla kauppakeskuksessa muistin antaneeni Sydänten äidille Roomantuliaisena rukousnauhan ja ihan samanlaisen nauhan myös edelliseltä matkalta.
Tämä muistikuva jysäytti ilmat pihalle ja taivuin kaksin kerroin keskellä ruuhkaista Foorumia.
Häpesinhäpesin, voi luoja!

Tällaisia on nyt tullut liian usein
Olen jotenkin ihan voimaton ja kyvytön

Ystävän kanssa tästä juttelimme ja hän kertoi omista keinoistaan suhtautua näihin. Täytyy yrittää.

Siunattu itku

Itku tuli ja puhdisti pöydän ja minut
Jäljelle jäi syvä helpotus
(ja kaksi viikkoa sairaslomaa)

Skitso vai normaali

Olen miettinyt itseäni
sairauttani ja persoonaani

En ole oikeastaan elänyt terveenä aikuisena kuin muutaman vuoden,
sairastuin 24-vuotiaana,
keskeneräisenä
En tiedä millainen olisin, jollei olisi tätä sairautta
Millainen olisi luonteeni, jollei sitä muokkaisi stressiherkkyys, ahdistumistaipumus ja vainoharhaisuus itseäni kohtaan?
Selviäisinkö maailmassa paremmin?

Pärjään jo ihan hyvin
Pystyn opiskelemaan, jollei ole liikaa stressiä
Pienissä annoksissa pystyn ylläpitämään sosiaalisia suhteita
En aina

Olen lukenut sairaudestani
nyt uudestaan, terveemmällä mielellä
Tutustunut siihen ja opiskellut sitä
Haluan tulla sinuiksi skitsofrenian kanssa
Mitä se todella tarkoittaa olla skitsofreenikko?

En ole kuin muut
Toimintatapani, reagoimiseni, ahdistumiseni on erilaista kuin muilla
Kuitenkin minulta odotetaan normaalia olemista, sulautumista joukkoon
Minä tietenkin ennen kaikkea itse

Joudun ristiriitaiseen tilanteeseen
Yritän kaikkeni, ylitän itseni, venyn

Ideaaliyhteiskunnassa olisi mahdollista elää omannäköistään elämää myös skitsonkin
Minun kaltaiselleni "osittain toipuneelle" tuetut palvelut ovat liian haasteettomia
Kun taas työelämään minulla ei ole voimavaroja
(eikä suoraan sanoen haluakaan, olenhan taiteilia ks. aiempi postaus :P )

Olen käynyt keskustelua itseni kanssa
(ja psykologin kanssa, joka määritteli tuskaiset ajatukseni ihan normaaleiksi)
Olenko sairas vai muuten vaan persoonaltani vahva tunneihminen?
Miksi asiani, tekemiseni, mieleni, ajatukseni ajautuvat kaaokseen?
Mikä on se mekanismi, joka sen aiheuttaa?

Jatkan opiskelua, rakas skitsoni minussa

Tuulellakävijän itkuvirsi

Tämä kaaos päässäni on nyt purettava järjestäytymättömänä tähän, kliseineen ja muine latteuksineen
olkoon paskaa tekstiä, paska olen itsekin

Kieriskelen valtavassa itsesäälissä

I hate myself so much right now (jostain biisistä on tämä)
Miksimiksimiksi en voi olla tasainen ihminen
sellainen, jota eivät tunteet ja tapahtumat heilauta

En halua
en halua olla maanisdepressiivinen kilahtelija
Tämä on ihan vihoviimeistä!

Ihailen ja kadehdin ihmisiä
tänäänkin olen tavannut monta, jollaisia haluaisin olla

Koskapa pimahdin koulussa viimeviikolla, saan vuorovaikutustaidoista arvosanaksi kolme
Häpeänhäpeänhäpeän
Ehkä kurjin mitä on olemassa maailmassani

Ihmisten olisi helpompi suhtautua ihmiseen, joka alkaa itkeä
Itku saa aikaan lohdutus refleksin
Minun umpimielinen kilahtelu aiheuttaa hämmennyksen, suuttumuksen, loukkaantumisen
Itkisin jos vaan pystyisin, se helpottaisi

Vittu, kun teen itselleni olemisen vaikeaksi
Vihaan itseäni, todella!
Olen tottunut hiippailemaan nurkissa
olemaan sveitsinä kaikille kaikkialla

tähän minä en ole tottunut
en saamaan kilahduksia, olemaan kusipää
Skitsoan
hajoan
sekoilen
oksennan
tätä minua minä vihaan
sysimustaa tunnevyöryä, jota en hallinnoi

oksennan itseäni, värisen
tuhoan tämän

haluanhaluan olla joku muu

---------------------------------------------
Tämä menee ohi ihan kohta, lupaan

Lisää lainasanoja, omat hukassa

Pmmp - Taiteilia

Kuka on blääh ja ketkä on iih,
ketä on pakko nuolla,kuka on vielä uskottava,
kenellä on päässä pissaa?
Ken on suvun kuuluisin taiteilija?(Niitä kun on hirveen monta.)
Mikä musa on kaupallistaja kenen taidenäyttely sontaa?
Olet työstänyt matskua,sitä muistatkin mainostaa,
onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä ikiaikainen käppänä, joka ties:
maa on litteä.

Kolumnista sä voit lainata
pätevän, hienon lauseen,
sitä omana juttuna tarjota -oma kehu tuskin haisee.
Et tosiaan siis ole tavallinen,sullahan on hieno huivi, niinku,
ostettu New Yorkin Sohosta.
Voi että miten söpöä:sinä haluatkin päteä
ja todistettavasti käyntikortissasi "taiteilia",
mut siitä puuttuu jii.
Unohditko, mitä opittiin, ala-asteellakun kupattiin?
Jo silloin luki sinun käyntikortissasi"taiteilia".
Mut sulta puuttuu pää.
Sen olet unohtanut sisäistää.

Kuka on blääh ja ketkä on iik,
ketä on pakko nuolla,kuka on vielä uskottava,
kenellä on päässä pissaa?
Vilkkuu kassista PAP ja Image,
Curtis on jo eloton, mut sä tunnet sen.

Olet työstänyt matskua,sitä muistatkin mainostaa.
Onko baskeri kallellaan, mitä, mitä?
Inspiraation lähteenä tietty Brecht
ja sit Nietszcheä,
herran jestas oot tärkeä.
Merkkivaatteet sun kroppaas hyväilee,
jossain Kiinassa lapset hikoilee,
kutsuvieraana litkit merlot'ta,
luot kontakteja, annat heille pi-pi-pi-pi-pi-pi..

----------------------------------------------

Olen vihdoin löytänyt huumorin omasta "taitelijuudestani"
Ah, rauha!