Onnen siemeniä

Otin vastaan Allyaliaksen avoimen haasteen ja listaan 8 ilon, tyytyväisyyden ja onnen siementä
Eivät ole tärkeysjärjestyksessä

1. Taiteen (tälläkertaa esimerkkinä Jane Austenin kirjat) tuoma valtava tunnetulva

2. Purkanjauhanta- ja lukuhetki iltapäivällä
Ilman tätä olen onneton

3. RakasMaisema ja sen miettiminen

4. Hetket Kultasiskon Tyyppien kanssa ja heidän ajattelemisensa
Vaikka kuinka murehduttaisi, kun ajattelen Tyyppejä, hymy nousee huulille
Testattu :)

5. Yksinäinen kahvitteluhetki lehtiä lukien ja katsellen ihmisiä

6. Nauraminen Elämänjakajan kanssa
Jaamme identtisen huumorintajun

7. Keskustelu ystävien kanssa

8. Taiteen tekemisen nautinto, euforia

Paljon onnea minulle

Hih
Hassua miten oma syntymäpäivä on tärkeä vielä tämänkin ikäisenä
En ole sitä muistanut koko viikkona mutta eilen ja tänään on kiertänyt mukava olo kehossa ja mielessä:
Synttärit!

Eilisen sain juhlistaa sitä rakkaan perheeni parissa
Kultasisko, PikkuKummitus ja Prinsessa olivat tehneet minulle hienon kakun ja kortit taidetta:
vajaa 2v:n ja 3,5v näkemykset tädistään
Voi suloiset!
Korvat olivat illalla lukossa,
-meteli joka tuollaisista pienistä lähtee on tottumattomalle varsin hurjaa-
mutta sydän ryöstettynä

Tänään lähden taiteiden yöhön rakkaitten ystävieni kanssa
Menemme ainakin aluksi piknikille Töölönlahdelle
Minulla on kakkua ja shipsejä mukana
ja pari siideriä
Katsellaan, mitä ilta tuo tullessaan
Iloitsen, iloitsen!

Alavire (valivali)

En tiedä mikä taas veti olon alas
Jo muutaman päivän on ollut huonompi olla ja tänään kaupungilla (jonne pakotin itseni, ei olisi pitänyt) ahdisti aikalailla
Kirjastossa kuitenkin kävin (saaliina BBC:n Viisasteleva sydän ja Emma, Austenia siis)
mutta askel oli raskas ja tuntui taas, että ilmehdin oudosti
Minulla on siis neuroosi siitä, että näytän vihaiselta (minulle huomautellaan asiasta jatkuvasti sillä ollessani ajatuksissani ja naama "rentona" näytän synkältä) ja siksi yritän pitää puoli-iloisen ilmeen silloinkin, kun kuljen yksin kaupungilla
Kun olen hermostunut ja ahdistunut, kuvittelen näyttäväni (ja ehkä näytänkin) juuri niin skitsolta kuin olen kummallisessa yksin hymyilyssäni ja se hermostuttaa minua vielä enemmän ja tässähän on taas kierre valmiina
Pääsin kuitenkin kotiin Elämänjakajalle
ja nyt istun tässä näyttäen juuri niin synkältä kuin tuntuukin
enkä välitä ilmeistäni pätkääkään, koska EJ:kin nukkuu jo

Opiskelu ei tällä hetkellä anna juurikaan haastetta
Niistä kahdesta pakollisesta kurssista, jotka minulla tässä jaksossa on, on vain toinen edes jollainlailla mielekäs (muoto, väri ja sommittelu 2)
Toinen on niin turha (ohjaustoiminta), että todella ihmettelen, miten se milläänlailla kuuluu opiskelemaani alaan
Turhauttaa
Olen lomaillut koko kesän ja nyt, kun pääsisin opiskelemaan, on se tällaista

Perjantaita odotan kovasti,
josko syntymäpäiväni ja ystäväni sekä ikioma kotiseni saisivat paremmalle mielelle

Kultasiskolle ja Emoselle elämä on tuonut kiehtovia uusia mahdollisuuksia
Kultasisko aloitti työt usean vuoden kotiäitiyden jälkeen ihan uudessa paikassa ja nyt häntä kosiskellaan jo toiseenkin työpaikkaan, jossa olisi hyvät uranäkymät ja varmaan ihan kiva palkkakin
Työ vaan vaatii luultavasti melkoista sitoutumista, joka ei kahden pienen lapsen äidille ole kiehtovaa
Emonen puolestaan on varannut (ilman sitoutumista tosin vielä) uuden asunnon lähempää lapsenlapsiaan ja varsin miellyttävältä alueelta
Muutto uuteen kotiin saattaa olla edessä keväällä sekä nyt syksyllä eläkkeelle jäänti ja pieni musta kisuliini-kaveri

Sitä samaa

ParasYstävä tuolla kommenttilootassa kyseli, että mitä kuuluu
Kuuluu koulua ja Jane Austenia
Tällä hetkellä menossa Kasvattitytön tarina ja pelkäänpä, ettei se pääty ihan niin onnellisesti kuin ne muut... Saa nähdä, puolessa välissä vasta olen
Olen myös katsonut parit elokuvat
Austenin Emma-kirjaan perustuvat Cluelessin ja Emman
Emma oli aika kökkö mutta Clueless -ihana ysäriversio- aivan mahtava, kuten muistinkin
Itseasiassa kirjaa lukiessani näin kirjan Emman Alicia Silverstonen näköisenä
Vielä aion käydä kirjastosta hakemassa BBC:n version Emmasta (odotan siltä aika paljon)
ja Viisastelevan sydämen

Elämänjakaja pakotti minut hetkeksi pois Austenin maailmasta katsotuttamalla The Fountain -elokuvan
Ja olipas se voimakas kokemus!
Elämästä, kuolemasta ja jälleensyntymästä
Suosittelen erittäin lämpimästi!

No, joo... On minulla ollut sosiaalistakin elämää
Keskiviikkona olin Kultasiskolla Emosen nimpparikahveilla
ja Emosella kävin tänään

Huomenna leikin aikuista ja menen yksin asuntoesittelyyn
Emosen puolesta, kun hän ei pääse
En taida mennä asunnonostajasta :P

Ja on sitä muutakin elämää kuin hampaat

vaikkei ihan heti uskoisikaan

Opiskelutkin alkoivat
Siitä ei oikeastaan ole sanottavaa, kiva oli palata koulun penkille
Toiset ovat lähdössä harjoitteluun kolmen viikon päästä, minulla on siitä hyväksiluku entisten harjoitteluiden ja sairauteni ansiosta ja olen siitä todella kiitollinen

Harjoittelut kammottavat minua
Toissa kevään harjoittelu meni hyvin mutta sitä edellisissä tulivat sekä Auroran psykiatrinen päivystys että Marian sairaalan yöpäivystyksen vuodeosasto tutuiksi
Sairaslomille jäin kummastakin harjoittelusta ennen kuin puoliväli oli tullut vastaan
Ei siis pahemmin hyviä muistoja
Tai on siitä viimeisestä mutta sekin oli melkoinen ponnistus, enkä muista paljoakaan sen jälkeisestä seuraavasta kuusta, kun palauttelin voimiani

Äh, nyt meni ihan sivuraiteille
Piti siis todistella, että elämää löytyy
Aika tiukassa ovat kuitenkin todisteet :P
Olen käynyt siis koulussa ja tänään iltasella kirjastossa lainaamassa kaikki Jane Austenit (aion myös viikonloppuna käydä Makuunista katsomassa olisiko aiheesta muita leffoja kuin Järki ja tunteet, jonka olen jo nähnyt)

Tällainen olen,
innostun jostain ihan suunnattomasti -nyt siis Austenin kirjoista ja maailmasta- ja imen kaiken mahdollisen itseeni kunnes olen niin kyllästynyt, ettei koko asia kiinnosta enää yhtään
Katsotaan kuinka kauan Jane Austen on pop

Rakastan itsessäni tätä innostumista
Intohimoa tiettyä (mitä milloinkin) aihetta kohtaan, joka täyttää koko sen hetkisen elämäni, ajatukseni, maailmankohtaamistapani
Kulutan vaan aiheen loppuun liian nopeasti saadakseni siitä mitään konkreettista irti
Pitäisi osata säästellä, nautiskella
Siten saisin itselleni joitain pysyviäkin intohimoja, uskon

Toinen äh
jaarittelu jatkuisi loputtomasti taatusti, kun nyt vauhtiin pääsin mutta pakko mennä nukkumaan
Jauhan tästä lisää ehkä joskus tai sitten en

Edit. Ai niin
huomenna menen Emosen nimpparikahveille Kultasiskolle, joten saan ihan oikeasti muutakin Elämää kuin opiskelut ja Jane Austenit

Moi,Tilliliha tässä

Jos olisin kouluruoka, olisin

Tilliliha
Olen sitkeä rauhallinen sissi.

Tee sinäkin
Ideakeittiön kouluruokatesti

Olet sitkeä sissi, jonka parhaat puolet tulevat esiin tiukimmissa paikoissa. Vaikka toiset saattavat panikoida, sinun rauhallisuutesi on taattu. Tästä syystä oletkin luultavasti se henkilö tuttavapiirissäsi, joka saa vastuuta silloin, kun paineet ovat suurimmat. Sama saattaa näkyä myös työtehtävissäsi. Minkä palomiehen/naisen maailma sinussa menettikään.
Kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota arkiseen puoleesi - silloin kun kaikki on hyvin, sinulla voi esiintyä taipumusta - no, sanotaan suoraan - lorvailuun ja jännittävämpien aikojen odotteluun. Muista siis ottaa ilo irti arkisemmistakin tapahtumista, ja elämä on sinulle seikkailu!

Helpotus mielentilassani

Kävin tänään hakemassa hammaslääkäristä sen kirjallisen lausunnon, josta maksoin 67€
ja täytyy sanoa, että se rauhoitti mieleni
Ymmärsin nyt, mitä lääkäri oli kaikella tarkoittanut:
kuinka tärkeä se purentakisko on samoin kuin tupakoinnin lopettaminen
Hänellä oli kuin olikin selkeä suunnitelma hoidokseni, vaikkei siltä eilen vaikuttanut

Purentakiskoa on minulle ennenkin ehdoteltu bruxaan nimittäin (näin luki lausunnossa, kiristelen siis hampaitani unissani) ja se saa leukani särkemään
En ole tiennyt bruxaavani, vaikkakin Elämänjakaja on sanonut, että jauhan purkkaa unissanikin
Se ei vaan kuulosta minusta kovin vakavalta

Nyt sellainen kisko on tilauksessa tai ainakin aika terveyskeskuksesta varattu sitä varten (Luojalle kiitos opiskelijaterveydenhuollosta!) ja yritän motivoida itseäni tupakoinnin lopettamiseen
Huh!
Nyt kaikki liikenevä mk:n energia siihen työhön, kiitos!

Murheenhammas

En tiedä, mikä vaivaa bloggeria tai pelkästään omaa blogiani mutta edelleenkään en nää (eikä blogilista tunnista), että blogiini olisi postattu
Kirjoittelen nyt silti, ovatpahan ainakin tuolla arkistossa omana ilonani

Konsultoin laaja-alaisesti Elämänjakajaa tuossa hammasasiassa ja hän oli sitä mieltä, että menen toiseen hammashoitolaan
Jotenkin jäi niin kurja mieli tuosta aamuisesta
En osaa sanoa tarkalleen, mikä

sillä
tiedossa oli, että tupakointi on luultavasti lopetettava
ja kalliiksikin hoito tulee

Mutta jokin hammaslääkärissä ja koko käynnissä mätti
ja se, että jos ensikerrallakin menen sinne konsultoitavaksi 67€ hintaan eikä silti asia etene
Kaikki jäi niin auki ja epävarmaksi

Huomenna varaan sitten ajan uuteen paikkaan
Kyllä kaikki selviää, uskon

Häh

En tiedä mikä mättää mutta minulla eivät näy päivitykset = postaukset ollenkaan, jollei paina arkistosta elokuu 2007

Näkyykö muilla?

Mielipaha

Noin
Oli niin turha hammaslääkärikäynti, että vetää sanattomaksi
Katsoi suun ja röntgenkuvan ja määräsi hankkimaan n.150€ maksavan purentakiskon

Tästä "laajasta erikoisalakohtaisesta kirjallisesta (??) konsultoinnista" pulitan sitten 66,89€
Iloitsen

Seuraavan kerran tapaamme lokakuussa selvittääksemme olenko lopettanut tupakoinnin
Toimenpidettä ei voida tehdä tupakoitsevalle, joten sekin lopettamisen murheenkryyni on taas yritettävä suorittaa
juuri, kun pääsin yli pettymyksestä, että 4kk savuttomuuden jälkeen sorruin
Ei jaksaisi, ei
Ei ole ihan pikkujuttu lopettaa tupakointia, se on työläs ja kiristävä prosessi

Asia ei siis mitenkään edennyt,
olen todella pettynyt!

Kesän loppu ja hammasremontin alku

Huomenna alkaa hammasremontti, murheen ja kukkaron kryyni
Löin etuhampaani pöydänkulmaan ollessani lapsi ja se juurihoidettiin joskus tuossa aikuisuuden kynnyksellä
Jostain syystä hampaan juureen oli vuosien saatossa alkanut kerääntyä mätää (säästän teidät yksityiskohdilta) haurastuttaen sen ja eräs tammikuinen sunnuntai se sitten halkesi

Itkujen itku
Jos ette ole koskaan nähneet aikuista itseänne (jokaiselta meiltähän on maitohampaat aikoinaan lähteneet, myös edestä) ilman etuhammasta, ette voi tietää miltä tuntuu katsoa peiliin ja nähdä vain verisen reiän
Julmaa
Ja kyse ei ole vain turhamaisuudesta, se näyttää kammottavalta, sairaalta
Sain minä siihen sitten muovisen varahampaan tilalle, joten asian kanssa on oppinut elämään ihan huumorilla (en ole niin turhan tarkka)

Huomenna aloitetaan implanttihoito eli luuhun (jonka on ensin täytynyt parantua puoli vuotta) istutetaan metallitappi ja myöhemmin (3-4kk) sitten kiinnitetään omaani muistuttava proteesi
Kerta on vasta ensimmäinen ja tällöin hoito suunnitellaan, leikkaus tehdään myöhemmin
Hoito on perkeleen kallis mutta muuta järkevää keinoa ei oikein etuhampaan kyseessäollen ole

Huomenna on myös ensimmäinen koulupäivä
Opiskelut alkavat ja pääskyset Elämänjakajan takapihalta ovat muuttaneet pois, kesä on päättynyt

Tervetuloa syksy, rakkaani

Flunssa ja romantiikkaa

Flunssa on ollut ihana tekosyy viettää tämä helteinen päivä sisällä lukien kirjaa
Olo on perseestä mutta kirja, ah...
Jane Austenin Viisasteleva sydän

Suloista romantiikkaa, josta jo alusta lähtien tietää tarinan päättyvän onnellisesti
Tällaista rakastan:
viatonta ja romanttista

Nyt ei pysty kirjoittamaan enempää, on mentävä lukemaan kirja loppuun

Matkamuistoja

Itku

Tätä tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa:
itken niin, etten pysty lopettamaan

Minulla on ollut vaikuttava päivä (olen myös flunssassa ja mahdollisesti pms:äinen)
Matkasimme Emosen kanssa rannikon halki Hankoon
Ihana, kulta Emonen,
maailman positiivisin ihminen, ihasteli kaikkea kaunista ja minä mukana

Kävimme Fiskarssissa ihastelemassa kaunista taiteilijaidylliä, kauniita tavaroita, puistoja, taloja
Sitten ihastuimme Tammisaareen, jossa kävimme syömässä hyvässä kiinalaisessa ravintolassa ja kiersimme upean vanhojen talojen korttelin
Ihana vehreys ja hyvin hoidetut puistot ihastuttivat ja vanhojen talojen säästäminen

Matka jatkui Hankoon
Olimme hämmästyneitä (mutta ihastuneita tottakai) matalasta mäntymetsäisestä maisemasta (odotimme jotain vehreämpää, lehtipuita), vaikuttuneita valtavista tuulimyllyistä matkan varrella ja villoista (puuhuvilat) meren rannalla

Emonen kävi meressä uimassa
Minä jäin rantahiekalle makaamaan ja meren ja mäntymetsän tuoksu sekä nauravien lasten äänet palauttivat minut kuin aikakoneella takaisin lapsuuteen
Suljettujen silmieni takana kuvittelin isäni seisomassa vieressäni huutamassa jotain hassua Emoselle ja kiusaamassa minua ja Kultasiskoa

Itkin jo silloin salaa Emoselta
Menimme jätskille ja lähdimme kolmen tunnin kotimatkalle

Flunssainen oloni paheni ja Emonen hieroi niskaani kiinalaista tuulivoidetta, peitteli takillaan ja käski kotona juoda kuumaa mehua
Kun on kipeä olo emoset ovat kultaakin kalliimpia!

Nyt sitten istun tässä ja vollaan, kun rakastan niin kovasti Emosta, että meinaan pakahtua
Ja lapsuusmuistojani: merta, metsiä, kallioita
isääni ja mummejani, RakastaMaisemaa

En surusta vaan ilosta

Leimasimella otsaan

Miksi jokaisessa amerikkalaisessa sarjassa on väistämättä ainakin yksi skitsofreenikko-jakso?
Miksi niissä yhä edelleen viljellään samoja stereotypioita ja kliseitä?
Oletteko nähneet yhtään sarjaa, jossa aihetta olisi käsitelty jotenkin uudella tavalla? Ilman yleistyksiä ja parantumattomuuden leimaa?

Tänään vuorossa oli sitten CSI New York
Hyvähyvä ja samaan kastiin päästiin siinäkin

Edelleen samasta aiheesta

Päätös on tehty: perun ajan tekstiviestillä, johon kirjoitan selityksen ja jätän soittopyynnön

Nyt helpotti mutta vitutus jäi
Miksi kerpele tämä on näin vaikeaa!
Täytyisi tehdä Parasystävät ja analysoida syyt, miksi MTT:oon meno on näin vaikeaa
Olenko jo liian terve jauhamaan mitään tylsästä, tasapainottuneesta ja rutinoituneesta elämästäni?
Vai kenties suljetunpaikankammoniko tämän aiheuttaa?
Psykologistani tämä ei ainakaan johdu, hän on oikein pätevä ja miellyttävä (on nimittäin runsaasti kokemusta erilaisista työntekijöistä)

Tällaista tämä on ollut pahenevassa määrin ainakin 1,5 vuotta
Välillä olen saanut itseni paikalle, yleensä en

No, en nyt mene sinne vaan suoraan hammaslääkärille (h-lääkäri ei laukaise ahdistusta, kuten eivät muutkaan lääkärikäynnit, MTT ainoastaan) ja sieltä Emoselle

Nyt on hyvä
menen sänkyyn, en lauteiden alle

Ahdistaa

Aamulla on MTT -aika (tai psykiatrian polihan se taitaa nykyään olla) ja se ahdistaa niin pirusti
Pakko se on yrittää itsensä sinne kiskoa, jollain houkutteella, kun olen perunut ja siirtänyt ja vetkuttanut sinne menoa koko kesän
Mikä houkute voi auttaa ahdistuksessa?
Rauhoittavan otin äsken, kun meinasi kohtaus iskeä päälle
Se auttaa toivottavasti kohta mutta tällä hetkellä vielä tuntuu täysin ylivoimaiselta

Ja se aiheuttaa tietenkin ryöpyn, jossa kaikki muukin alkaa tuntua ylivoimaiselta
Halu peruuttaa kaikki loppuviikon massiivinen ohjelmamäärä on kova!
Enpystyenjaksaenhalua enenenenenen

Tiedän kokemuksesta, että, jos päätän perua MTT:n, kaikki helpottaa
Hetken kuluttua tuntuu hassulta tämä kamala ahdistuksen tunne, joka salpaa ajatukset, sumentaa järkevän ajattelun ja puristaa rintakehän kasaan

Taidan mennä tupakalle...
-------
Noin

Kohtaus on lähellä muttei päällä
Tästä minulla on niin paljon kokemusta, että tiedän ahdistuksen tasojakin olevan monia: nyt "vain" ahdistaa
Ahdistuskohtausta en ole saanut pitkään aikaan, nykyään osaan jollain lailla edes hiukan ennaltaehkäistä sitä

Rauhoittava on otettava heti, kun alkaa tuntua, ettei tämä mene ohi järkeilyllä vaan ajatukset alkavat puuroutua ja asiat ylivoimaistuvat
Tyyliin: mukava matka loppuviikosta Emosen kanssakin on kauhea taakka, jota en voi vaan toteuttaa

Tässä vaiheessa en vielä tiedä, mistä ahdistus johtuu
On vaan inhottava olo (rintaa ja kurkkua puristaa) ja päässä sumenee
Seuraavaksi on äkkiä löydettävä ahdistuksen alkuperä, tällä kertaa siis MTT
Tämä on aika kriittinen vaihe sillä hetken päästä, jos kohtaus iskee, en enää kykene järkevään ajatteluun,
en ainakaan yksin

Se mitä tehdään seuraavaksi onkin sitten varsin tapauskohtaista
Onko olemassa keino valttää/poistaa ahdistuksen aiheuttaja?
Mitä seuraa, jos aiheuttaja poistetaan (joudunko hankaluuksiin)?
Pääasia lienee, että pystyn perustelemaan itselleni tarpeeksi hyvin sen, miksi mikään ei ole mahdotonta välttää/perua/poistaa

Palataan tämän kertaiseen aiheuttajaan
Voinko peruuttaa ajan? (tällä keskustelulla aion nyt hoitaa itseni kuntoon tämän kertaisesta ahdistuksesta)
Voin toki kysehän on psyykkeeni hoidosta, ei sen tuhoamisesta
Miten hoidan perumisen?
Soitan aamulla ja perun
Jos sekin ahdistaa?
Laitan jälleen kerran tekstiviestin, etten voi tulla

Jepjep näin yksinkertaista

Muttei ihan:
Psykologini on viimeistä kertaa ja uusi on tulossa tilalle
Olen perunut kaikki edelliset ajat kertomatta todellista syytä
En kertakaikkiaan voi perua, en vaan voi

----

Huh taas se alkaa
Kirjoittaminen ja järkeily auttoi hetkeksi mutta taas tuntuu ylivoimaiselta
En voi mennä, en voi perua
Taidan mennä saunan lauteiden alle (suosikki visioni turvallisesta piilopaikasta) piiloon, enkä vastaa puheluihin

Juhlintaa kuin viimeistä päivää

Nyt on hetki pysähtyä hetkeksi
Olen ollut liikekannalla lauantaista lähtien ja liike jatkuu taas parin tunnin päästä

Lauantaina siis matkustin Lankomiehen synttäreille
Sunnuntaina olisi ollut paljonkin kirjoitettavaa niistä mutta nyt on aikaa mennyt sen verran, että asiat ovat laimentuneet
Pieni morkkiskin vaivasi höpötettyjen asioitten takia

Mukavaa oli kuitenkin ja monta sellaista synttärivierasta, joita en ollut nähnyt vuosiin
Eräskin, jonka kanssa sekoilin joskus sinkkuvuosinani ja joka teki minulle kurjuudet ja jota kohtaan kauan kannoin kaunaa
Oli ilo huomata, etten kantanut enää. Aika oli ajanut sen asian ohi ja oma kasvuni antanut anteeksi sekä itselleni (että olin niin naiivi) ja hänelle (että käytti ihastumistani ja naiiviuttani hyväkseen)

Morkkiksen aiheutti Lankomiehen veljelle tekemäni källi
Siitä ei sen enempää mutta toivon, etteivät seuraukset ole pitkäkestoiset

Kultasiskon, huppelisen ihanaisen kanssa oli suloista
Olet niin rakas!

Sunnuntaina matkustin takaisin Helsinkiin ja juhlat jatkuivat Parasystävän ja SuuriSydämen kanssa piknikillä ja Ankkarockin jatkoilla Lostarissa
Maanataina olin niin väsynyt, että nukuin koko päivän
Ei vanha jaksa enää tällaista, nyt alkaa sitten puhdistus ja juhlintaa tapahtuu aikasintaan elokuun lopussa synttäreilläni

Lankomiehen synttäreille

Tulin Asfalttikaupunkiin yhden yön reissulle Lankomiehen kolmekymppisille
Itse päivä oli jo heinäkuun alussa mutta silloin Pikkukummitus sairastui rotavirukseen ja joutui sairaalaan ja juhlia siirrettiin

Elämänjakaja minut sinne kohta heittää (asuvat "maalla") ja tulemme sitten taksilla yhdessä koko porukka kaupunkiin (tai sitten jään yöksi Pikkukummituksen sänkyyn)
Lapset ovat Emosella yökylässä ja vanhemmat voivat juhliintua rauhassa

Odotan iltaa kovasti
Eipä liiemmälti ole tullut juhlittua Kultasiskon ja Lankomiehen kanssa viimeisiin neljään vuoteen
Ajatus viinistä tosin tökki vielä aamulla mutta ehkä se menee, kun laittaa tarpeeksi mehua joukkoon (en todellakaan ole kulinaristi :D )

Töherrystä

Eilisiltakin meni suunnitelmani mukaisesti
Otin pensselit käteen lähes kuukauden tauon jälkeen ja maalasin tekeytymässä olevan työni ainakin kohtalaisen valmiiksi
Kuivukoon nyt välillä ja katsotaan sitten tahtooko se tulla jatketuksi vielä

Uusikin työ alkoi muodostua
Vielä siitä ei pysty sanomaan tuleeko siitä mitään vai meneekö roskiin mutta pohjatyö on tehty ja antaa senkin kuivahtaa hiukan ennen kuin jatkan

Olen tyytyväinen, kynnys työntekoon on ylitetty ja luovuus virtaa taas ulospäin päästäni, jossa se muhii helposti liiankin pitkään
On töitä, jotka teen päässäni niin loppuun, että, kun olisi konkreettisen työn aika (saada jotain kankaalle/paperille), olen jo siirtynyt seuraavaan aiheeseen
Tämä aiheuttaa sen, että omassa päässäni olen valtavan tuottelias ja täynnä ideoita mutta varsinaista konkreettista tuotosta ei juurikaan synny

Se on ollut aina hiukan harmittavaa mutta nyt olen kehittämässä kriisiä siitä
Syytän itseäni saamattomaksi ja laiskaksi ja ihan liian itsekriittiseksi
Hiukkasen jopa kadehdin ihmisiä, jotka täyttävät kaikki joutenolevat aikansa ja paperinsa luonnoksilla ja aivojensa tuotoksilla
Miksen minäkin?

Olen yrittänyt opetella jatkuvaa tuottamista (siis kaikenlaista töhertelyä ja luonnostelua) ja kantanut luonnoskirjaa koko kesän mukanani
Se on täyttynyt ihan kiitettävästi
Toivon ja uskon, että se alkaa tuottaa tulosta ja vähitellen töhertelystä alkaa tulla pysyvä osa elämääni
Sitä kautta myös ihan oikeakin työskentely voisi muuttua tuotteliaammaksi ja kevyemmäksi
Jäämme seuraamaan

Puolivälin raportti

Jaaha, yöllisen kaltaisia toivepäiväsuunnitelmia täytyykin ruveta rakentelemaan useamminkin, sillä:

Heräsin hyvissä ajoin, virkeänä ja hyvissävoimin ja ennen kello kahtatoista olin Stockan kahvilassa
Aurinko paistoi ja kiehtovia ihmisiä kulki ohi
Rahatkin olivat tulleet ja nautin olostani
Emosen kanssa juorusin puhelimessa ja sovimme suunnitellusta Hangon-matkastamme, että lähdemme torstaina täältä päivällä, kunhan olen käynyt diabeteslääkärillä
Olin suunnitellut peruvani lääkärin mutta näinhän tämä sitten onnistuikin
Päätin mennä UFFilla käynnin jälkeen otattamaan verikokeet tulevaa lääkäriä varten

Iso-Roban UFFilla oli rauhallista, lisäkseni vain pari ihmistä
Olin kuitenkin unohtanut toivoa runsasta ja kiinnostavaa valikoimaa, joten tarjonta oli varsin kehno
Löysin kuitenkin puolihameen ja huivin

Matkalla labraan bongasin rekisterikilven numero 53 (runsaus virtaa elämääni tässäkin muodossa :) ), jota olin jo jonkin aikaa etsinyt

Mansikat ostin Stockalta
Se oli moka, olisi vaan pitänyt mennä kauppatorin parempaan tarjontaan

Laskutkin maksoin ja laitoin hammasrahastoon (tästä kirjoitan joskus toiste lisää) rahaa ja rahaa jäi, jos ei nyt yllinkyllin niin ainakin kohtalaisesti

Mansikat on nyt syöty ja blogit luettu, seuraavaksi suuntaan purkkapussini kanssa lukemaan ja päikkäreille

Voi onnea!

Minun maailmankaikkeudessani huomenna (tänään?)

Herään krapulattomana aamuun hyvissä ajoin ja olen viimeistään kahdeltatoista liikkeellä
Istun kahvilla Stockan terassilla, aurinko paistaa ja kiehtovia ihmisiä kulkee ohi
Rahat ovat tulleet tilille, ei ole kiire, nautin elämästäni

Maksan kaikki laskut ja velat ja rahaa jää silti yllinkyllin
Käyn UFFn alessa, jossa on lisäkseni vain pari ihmistä ja teen upeita löytöjä

Ostan kauppatorilta rasiallisen mansikoita

Menen kotiin
Syön mansikat lukiessani blogilistani päivittyneitä blogeja

Siirryn sänkyyni Extra white-purkkapussin ja kirjani kanssa
Luen kiehtovaa Matrix-kirjaa ja jauhan purkat
Nukahdan ja näen ihania romanttisia unia

Herään virkeänä nukuttuani 1,5 tuntia ja koen valtavan inspiraation tulvan, halun maalata loppuun keskeneräinen työni
Maalaan koko illan ja saavutan flown

****

Tämän toivon huomiselle, toteutukoon se

Hih haa lievä huppeli, iloinen olo
ystäväinen parasystäväisen kanssa iloista laatuaikaa viinin ja lähibaarien merkeissä
ja oivaltavien pohdintojen
Kulta parasystäväinen olen iloinen,
ah kovasti onnellinen oivalluksestasi!!

Minulla on kaikkea! Miten voin olla näin onnekas

Minä ulkoilutan näkymätöntä luottamuksen koiraa

Metafora, joka tuli alkukesästä minulle:
minulla on aina mukanani luottamuksen koira, pärjään, olen vahva

Ja niin minulla on koko ihanan kesän ollutkin
Aina, kun on pelottanut, etten pärjää, rahat ei riitä, romahdan,
muistan ParasYstävän sanat luottamuksen koirasta ja tunnen, että kaikki järjestyy

(Meez-hahmo liikkui enemmän vielä sivustolla mutta nyt jumittaa tuollalailla kummasti)