Ahdistaa

Aamulla on MTT -aika (tai psykiatrian polihan se taitaa nykyään olla) ja se ahdistaa niin pirusti
Pakko se on yrittää itsensä sinne kiskoa, jollain houkutteella, kun olen perunut ja siirtänyt ja vetkuttanut sinne menoa koko kesän
Mikä houkute voi auttaa ahdistuksessa?
Rauhoittavan otin äsken, kun meinasi kohtaus iskeä päälle
Se auttaa toivottavasti kohta mutta tällä hetkellä vielä tuntuu täysin ylivoimaiselta

Ja se aiheuttaa tietenkin ryöpyn, jossa kaikki muukin alkaa tuntua ylivoimaiselta
Halu peruuttaa kaikki loppuviikon massiivinen ohjelmamäärä on kova!
Enpystyenjaksaenhalua enenenenenen

Tiedän kokemuksesta, että, jos päätän perua MTT:n, kaikki helpottaa
Hetken kuluttua tuntuu hassulta tämä kamala ahdistuksen tunne, joka salpaa ajatukset, sumentaa järkevän ajattelun ja puristaa rintakehän kasaan

Taidan mennä tupakalle...
-------
Noin

Kohtaus on lähellä muttei päällä
Tästä minulla on niin paljon kokemusta, että tiedän ahdistuksen tasojakin olevan monia: nyt "vain" ahdistaa
Ahdistuskohtausta en ole saanut pitkään aikaan, nykyään osaan jollain lailla edes hiukan ennaltaehkäistä sitä

Rauhoittava on otettava heti, kun alkaa tuntua, ettei tämä mene ohi järkeilyllä vaan ajatukset alkavat puuroutua ja asiat ylivoimaistuvat
Tyyliin: mukava matka loppuviikosta Emosen kanssakin on kauhea taakka, jota en voi vaan toteuttaa

Tässä vaiheessa en vielä tiedä, mistä ahdistus johtuu
On vaan inhottava olo (rintaa ja kurkkua puristaa) ja päässä sumenee
Seuraavaksi on äkkiä löydettävä ahdistuksen alkuperä, tällä kertaa siis MTT
Tämä on aika kriittinen vaihe sillä hetken päästä, jos kohtaus iskee, en enää kykene järkevään ajatteluun,
en ainakaan yksin

Se mitä tehdään seuraavaksi onkin sitten varsin tapauskohtaista
Onko olemassa keino valttää/poistaa ahdistuksen aiheuttaja?
Mitä seuraa, jos aiheuttaja poistetaan (joudunko hankaluuksiin)?
Pääasia lienee, että pystyn perustelemaan itselleni tarpeeksi hyvin sen, miksi mikään ei ole mahdotonta välttää/perua/poistaa

Palataan tämän kertaiseen aiheuttajaan
Voinko peruuttaa ajan? (tällä keskustelulla aion nyt hoitaa itseni kuntoon tämän kertaisesta ahdistuksesta)
Voin toki kysehän on psyykkeeni hoidosta, ei sen tuhoamisesta
Miten hoidan perumisen?
Soitan aamulla ja perun
Jos sekin ahdistaa?
Laitan jälleen kerran tekstiviestin, etten voi tulla

Jepjep näin yksinkertaista

Muttei ihan:
Psykologini on viimeistä kertaa ja uusi on tulossa tilalle
Olen perunut kaikki edelliset ajat kertomatta todellista syytä
En kertakaikkiaan voi perua, en vaan voi

----

Huh taas se alkaa
Kirjoittaminen ja järkeily auttoi hetkeksi mutta taas tuntuu ylivoimaiselta
En voi mennä, en voi perua
Taidan mennä saunan lauteiden alle (suosikki visioni turvallisesta piilopaikasta) piiloon, enkä vastaa puheluihin