En tiedä mikä taas veti olon alas
Jo muutaman päivän on ollut huonompi olla ja tänään kaupungilla (jonne pakotin itseni, ei olisi pitänyt) ahdisti aikalailla
Kirjastossa kuitenkin kävin (saaliina BBC:n Viisasteleva sydän ja Emma, Austenia siis)
mutta askel oli raskas ja tuntui taas, että ilmehdin oudosti
Minulla on siis neuroosi siitä, että näytän vihaiselta (minulle huomautellaan asiasta jatkuvasti sillä ollessani ajatuksissani ja naama "rentona" näytän synkältä) ja siksi yritän pitää puoli-iloisen ilmeen silloinkin, kun kuljen yksin kaupungilla
Kun olen hermostunut ja ahdistunut, kuvittelen näyttäväni (ja ehkä näytänkin) juuri niin skitsolta kuin olen kummallisessa yksin hymyilyssäni ja se hermostuttaa minua vielä enemmän ja tässähän on taas kierre valmiina
Pääsin kuitenkin kotiin Elämänjakajalle
ja nyt istun tässä näyttäen juuri niin synkältä kuin tuntuukin
enkä välitä ilmeistäni pätkääkään, koska EJ:kin nukkuu jo
Opiskelu ei tällä hetkellä anna juurikaan haastetta
Niistä kahdesta pakollisesta kurssista, jotka minulla tässä jaksossa on, on vain toinen edes jollainlailla mielekäs (muoto, väri ja sommittelu 2)
Toinen on niin turha (ohjaustoiminta), että todella ihmettelen, miten se milläänlailla kuuluu opiskelemaani alaan
Turhauttaa
Olen lomaillut koko kesän ja nyt, kun pääsisin opiskelemaan, on se tällaista
Perjantaita odotan kovasti,
josko syntymäpäiväni ja ystäväni sekä ikioma kotiseni saisivat paremmalle mielelle
Kultasiskolle ja Emoselle elämä on tuonut kiehtovia uusia mahdollisuuksia
Kultasisko aloitti työt usean vuoden kotiäitiyden jälkeen ihan uudessa paikassa ja nyt häntä kosiskellaan jo toiseenkin työpaikkaan, jossa olisi hyvät uranäkymät ja varmaan ihan kiva palkkakin
Työ vaan vaatii luultavasti melkoista sitoutumista, joka ei kahden pienen lapsen äidille ole kiehtovaa
Emonen puolestaan on varannut (ilman sitoutumista tosin vielä) uuden asunnon lähempää lapsenlapsiaan ja varsin miellyttävältä alueelta
Muutto uuteen kotiin saattaa olla edessä keväällä sekä nyt syksyllä eläkkeelle jäänti ja pieni musta kisuliini-kaveri
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Mitä, mitä! Sinähän saat näyttää ihan niin vihaiselta kuin haluat! Mitä väliä, mitä ihmiset ajattelevat! Tule Helsinkiin, rakkain - täällä ei kukaan tuijota tai huomauttele.
PYlpyrä
Toki, toki, mutta tiedäthän nämä neuroosit ;)
Eikä se yleensä minua häiritse yhtään mutta, kun ahdistaa, niin kaikki suurenee valtaviin mittasuhteisiin.
Ylihuomenna tulen sinne ja sitten nähdään hani!
Tiedänhän minä, mutta ethän sinä edes näytä vihaiselta. Korkeintaan siltä, että olet ajatuksissasi. Pus.
PY
Lähetä kommentti