Itku

Tätä tapahtuu ehkä kerran puolessa vuodessa:
itken niin, etten pysty lopettamaan

Minulla on ollut vaikuttava päivä (olen myös flunssassa ja mahdollisesti pms:äinen)
Matkasimme Emosen kanssa rannikon halki Hankoon
Ihana, kulta Emonen,
maailman positiivisin ihminen, ihasteli kaikkea kaunista ja minä mukana

Kävimme Fiskarssissa ihastelemassa kaunista taiteilijaidylliä, kauniita tavaroita, puistoja, taloja
Sitten ihastuimme Tammisaareen, jossa kävimme syömässä hyvässä kiinalaisessa ravintolassa ja kiersimme upean vanhojen talojen korttelin
Ihana vehreys ja hyvin hoidetut puistot ihastuttivat ja vanhojen talojen säästäminen

Matka jatkui Hankoon
Olimme hämmästyneitä (mutta ihastuneita tottakai) matalasta mäntymetsäisestä maisemasta (odotimme jotain vehreämpää, lehtipuita), vaikuttuneita valtavista tuulimyllyistä matkan varrella ja villoista (puuhuvilat) meren rannalla

Emonen kävi meressä uimassa
Minä jäin rantahiekalle makaamaan ja meren ja mäntymetsän tuoksu sekä nauravien lasten äänet palauttivat minut kuin aikakoneella takaisin lapsuuteen
Suljettujen silmieni takana kuvittelin isäni seisomassa vieressäni huutamassa jotain hassua Emoselle ja kiusaamassa minua ja Kultasiskoa

Itkin jo silloin salaa Emoselta
Menimme jätskille ja lähdimme kolmen tunnin kotimatkalle

Flunssainen oloni paheni ja Emonen hieroi niskaani kiinalaista tuulivoidetta, peitteli takillaan ja käski kotona juoda kuumaa mehua
Kun on kipeä olo emoset ovat kultaakin kalliimpia!

Nyt sitten istun tässä ja vollaan, kun rakastan niin kovasti Emosta, että meinaan pakahtua
Ja lapsuusmuistojani: merta, metsiä, kallioita
isääni ja mummejani, RakastaMaisemaa

En surusta vaan ilosta