Häpeä ja Syyllisyys

Olen kokenut helvetillisiä tuskatiloja
Syyllisyys ja Häpeä,
nuo vihulaiset ovat aiheuttaneet kohtauksia minussa.
Häpeä lyö palleaan ja ilmat pihalle.
Taivun kaksinkerroin ja ulvaisen.

Syyllisyys on hienotunteisempi.
Se jäytää keuhkoissani pitkäaikaisena ahdistuksena niin,
että olen varma keuhkoahtaumataudista.
Ahdistaa ja puristaa rintaa.

En nuku, mietin vanhoja häpeän aiheuttajia ja koen syyllisyyttä yhdestä jos toisestakin asiasta.
Tiedän että ne ovat turhaa, järki sanoo.
Yksin ollessa vaan kaikki suurenee ja mustuu epämääräiseksi möykyksi.

Päivisin ja Elämänjakajan (ja muiden läheisteni) kanssa on helpompaa
en murehdi paljoakaan.
Hetken yksin olo räjäyttää keuhkoni pihalle

Joulun aikaan oli pahin, kun ostoksilla kauppakeskuksessa muistin antaneeni Sydänten äidille Roomantuliaisena rukousnauhan ja ihan samanlaisen nauhan myös edelliseltä matkalta.
Tämä muistikuva jysäytti ilmat pihalle ja taivuin kaksin kerroin keskellä ruuhkaista Foorumia.
Häpesinhäpesin, voi luoja!

Tällaisia on nyt tullut liian usein
Olen jotenkin ihan voimaton ja kyvytön

Ystävän kanssa tästä juttelimme ja hän kertoi omista keinoistaan suhtautua näihin. Täytyy yrittää.