keskiviikko 27. helmikuuta 2008

Kirjeitä, joita ei lähetellä

Voi taivas!

Sinä vaan sitten tulit elämääni ja järisytit sen perustuksiltaan
Helpostipa se näytti käyvän (vaikka sanon että perustukset ovat vahvat)

Jotain sinussa täytyy olla
(en ole helposti irtautuva, vaikka ehkä siltä vaikuttaa)

Mies!
Kuinka katseesi, olemuksesi, pituutesi, sanasi, äänenpainosi... Kaikkesi
Sinä!

Tulit elämääni katseellasi ja olemassaolollasi
Voi luoja!

Hiljainen läsnäolosi, en tarvitse muuta
Putoan polvilleni sinusta
Minulla ei ole sinulle, sinusta sanoja

Pakkomielle?
Suurin rakkaus?
Himo?

Minä määrittelen sinua
ja itseäni

Sinä kultainen suutelit minua
Kukaan ei koskaan ole minua suudellut kuin sinä
Koskenut niin, että voisin olla haavoittuva

Kanssasi oli turva
Minussa epävarmuus, tasapainottomuus
Joskus siis olisi mahdollista olla turvassa
Lohduttava ajatus, lohduton ajatus

Jos turva on sinun käsissäsi,
on se minulle poissa

Ei kommentteja: